Akan valeraskaus on saanut mut ihan ymmyrkäiselle....
Eilen oltiin Niihamassa tottistamassa, eikä Akka taaskaan meinannut autosta tulla pois ja kun autosta tuli, niin yritys autoon oli kova. Päättäväisesti vein Akkaa kentälle.
Akka, kun huomasi kentällä tutut ihmiset, niin iloisesti juoksi heidän luokse ja oli suhteellisen oma itsensä.
Toisessa sessiossa tuli Jurri ja Ihku kentälle, mikä taas aiheutti lamaannusta Aksulaisessa ja pesävahti alkoi. Olin vain päättäväinen ja laitoin Aksulaisen Ihkun ja Jurrin kanssa tuttuun paikkamakuuseen, joka sitten sujuikin hyvin.

Eerika ja Joly oli mätsäreissä ja hienosti ne siä pärjäsikin. 7 / 42, joten ei paha! Hieno avaus näyttelyuralle.
Me mentiin treenien jälkeen sitten Aksulaisen kanssa mätsäreihin kannustamaan. Akka oli varautuneempi kuin normaalisti, mutta rehasin mukanani. Aina, ku mentiin meidän auton ohi, niin epätoivoisesti yritti, että mennään autoon... Hehe. Mä en ollut sitä humaavinani ja vain jatkoin matkaa.

Tätä asiaa olen miettinyt, että mikä kumma ja miten kummassa tähän suhtautua. Joten päätin soittaa eläinlääkärille. Että saisin vähä kättäpidempää tietoa asiaan ja omaan suhtautumistapaani ja toimintaani.

Seuraavat neuvot lääkäriltä:
- Mahdollisimman paljon aktiivisuutta nyt, että asia unohtuisi
- Pesäviettiä ei saa ruokkia mitenkän
- Treenata saa paljon ja olisikin vain hyvä, jotta asia unohtuisi, mutta tietysti ottaen huomioon Akan itsensä kyvyn toimia, mutta kentälläkään ei ruveta hautomaan, vaan yritetään, että asian yli päästään
- Sterilointi (koska nämä ei varmasti mene ohitse)

Kuukauden suunnilleen valeraskaus kestää, joten kyllä se melkoisesti elämää haittaa, kun se oirehtii näin pahoin. Joten leikkaus ei todellakaan ole pois suljettu asia. Sitä tässä nyt pohdin. Mutta aikaa nyt vielä en kuitenkaan varaamaan mene.
 

Katsotaan mitä tuleman pitää...
 

Ei olla tehty mitään!  
 

Eilisen episodin jälkeen pyysin Ihkua ja Piian meidän kanssa ihan vain lenkille. Ja ihanaa, että lenkki onnistuikin heti! Kiitos Piia kivasta lenkistä.

Kireän aikataulun vuoksi, laitoin tytöt autoon, ajoin Niihaman kentälle, jonne Pasi tuli suoraa töistä. Vaihdettiin autoja. Pasi lähti tyttöjen kanssa eteenpäin ja minä jäin Aksulaisen kanssa Niihamaan.

Kun olin ottamassa Akkaa autosta pois, niin Akka ei halunnut autosta poistua vaan liiskautui peräseinään, että ei, ei, ei, ei, älä vain ota mua täältä autosta pois, että mä en haluuuuu.... Voi herranjestas sentään! Kentällä ei ollut ketään eikä mitään. Meitä vähä kyllä nauratti Akan käytös. Mutta samalla ihmeteltiin, että mikä ihme sillä nyt oikein on.
En kuitenkaan väkipakolla Akkaa autosta ottanut vaan annoin sille itselle mahdollisuuden tulla pois autosta. Menin kyykkyyn itse ja sanoin, että tule vain, ei ole pelättävää. Koska ajattelin, että sillä on joku pelkotila kenttää kohtaan. Akan häntä alkoi heilua ja hyppäs mun luo. Mutta kun minä nousin ylös niin siinä samassa Akka sujahti takaisin autoon. Huoh! No takaisin kyykkyyn ja sanoin, että tule nyt takaisin vain. Auton luukku kiinni. Kuskin ovi oli auki, joten Akka yritti päästä autoon takaisin tätä kautta. Komensin tässä vaiheessa, ettei autoon takaisin mennä! Eikä täten sitten mennyt. Laitoin pannat kaulaan ja hihnaan ja menoksi kohti lenkkiä. Akka vapautuikin mukavasti. Mutta siinä vaiheessa jo ajattelin, ettei se ollut Ihku vaan kenttä.... Tiedä tuota sitten....
Tavattuamme Piian laumoineen oli Akka aluksi vähä paineessa Ihku uroksesta, mutta pian juoksi entiseen malliin. Mutta selkeästi uros koira hieman ahdisti, koska kiljui välillä Ihkulle. Eli urokset nyt on vähä kamalia, mutta ei aiheuttanut kyllä mitään toimintakyvyn laskua vaan Akka juoksi ja kirmasi ja touhasi niin kuin aina ennenkin. Ja kyllä Akka ja Ihku välillä leikkikin eli ei siis mitään maata mullistavaa.
Lenkillä ajateltiin, että kenttä on aiheuttanut Aksulle jonku paineen. Ja epäilin huutavia koiria autossa, joista Akka ottaa painetta. Akka kun ei oikein tykkää kun koirat ulisee autoissa. Ja painetta on tullut ja se paine kävi maanantaina sietämättömäksi ja tapahtui noin.
Koiralla jolla ei ole taisteluhalua ja on vielä kaiken lisäksi erittäin pehmeä, niin avot! Mahtava yhdistelmä kerrassaan.
Aksulaisella ei ole helppo elämä. Mutta minun vain pitää ottaa nämä asiat tosiaan huomioon ja olla Akan rinnalla häntä tukemassa, ettei Akan elämä muserru tyystin. Haluanhan olla Akalle maailman paras ihminen!
Lenkillä huomattiin, että Piian froligit kelpasi Aksulle. Outoa tämäkin, koska ikinä ei niistä ole tykännyt. Mutta nyt siis kelpas ja välillä vähä Piialta niitä kerjäilikin.

Lenkin päätteeksi päätettiin kävästä vielä kentällä. Akka käveli ihan vapautuneesti kentälle, ilman mitään jäykkyyksiä. Kun pästiin kentälle, niin alkoi tarjoilla hienosti kontaktiakin. Piia antoi ihania frolikkeja mulle, joita sitten sain Aksulle antaa. Ei siis mitään hätää! Outoa!
Omistan oudon belgi neidin, joka on kuitenkin maailman ihanin!

Kotosalla tein vasemalle täyskäännöksiä kiertäen. Nyt oli siis kolmas päivä ja Akka tekee ne hienosti! Kyllä Akka osaa! Ja tämähän on koirasta lähtöisin, joten kyllä Akka on antanut parastaan ja näyttää kuinka hienosti täyskäännökset tehdään kolmen päivän harjoittelun jälkeen.

Illalla, kun Aksulainen jo nukkui, niin meidän tyttöjen leikkitietokone alkoi piipittämään olkkarissa. Akka ampaisi ylös ja tuli suoraa koneen luokse terhakkana. Päätään käänteli ja nenällään pökki ja oli suuhunkin ottamassa. Tässä välissä puutuin asiaan, otin koneen pois ja vein säilöön. Se on nyt sitten näköjään taas valeraskaus päällä! Kaikki vinkuvat ja kiluttavat lelut piiloon.
Kun Miuku tuli maukuen sisälle tuli sama efekti Aksulle. Hoiti Miukua niin hartaasti ja kissa kehräsi tyytyväisyyttään.
No niin siis, Akan valeraskaus nyt siis aiheuttaa kaikkea tätä. Ja nyt osaan ottaa asian huomioon oikealla tavalla.

Nyt normaalia touhua vaan, jotta valeraskaus unohtuisi tai ainakin lievenisi.

Akka, kun on kotosalla näyttänyt tervettä ilmettä eikä vaivaa ole ollut, niin päätin lähteä Niihamaan. Lähinnä kuskata Eerika ja Joly paikalle, että he saavat reenata hieman tottista.
Mutta siinä ajattelin, että voisin tehdä Aksun kanssa ihan pikkuiset reenit siinä sivussa.
Suunnitelmani oli, että otan vain henkilöryhmän ja paikkamakuun niin, että joku tekee siinä sivussa.

Henkilöryhmä menikin ihan kivasti ja nopeasti. Otin kahteen kertaan. Aluksi niin ettei ihmiset liiku ja seuraavalla niin että liikkuu. Tein henkilöryhmän kokonaisena ja tästä palkkaa ja autoon. (Ennen autoon menoa näytin Aksulaisen vasemman täyskäännöksen kiertäen, joka kuulemma ihan siisti, joten saas nähdä mitä tästä kehittyy.)
Suunnittelimme, että Aksulainen tulee paikkamakuuseen, kun Ihku touhuaa, koska Ihku on ottanut Akasta paljon häiriötä. Päätettiin Piian kanssa kuskata koirat kentälle yhtäaikaa ja siitä Aksulainen paikalleen ja Ihku jatkaa touhujaan Piian kanssa.
Noh, me päästiin justiin ja justiin kentälle saakka, kun Aksu näki ihkun ja litistyi täysin. Piia komensi Ihkalia, mutta Aksu kattoi Ihkua ja meni maihin. Akka meni ihan kipsiin ja kenttään maahan. Yritin aluksi ottaa Akkaa mukaani, mutta Akka vaan maata kökötti raasuna. No mun ei auttanut muuta, kun kopata se syliini. Akan häntä koipien välissä. Piia raasu pelästyi, että oliko hän jotakin Aksulle aiheutanut ja tuli rapsuttelemaan Akkaa, mutta ei se Piia ollut vaan Ihku, mistä Akka slaagin sai. Porukka yritti kannustaa ja tsempata meitä. Ja ajateltiin, ettei tilannetta saa jättää tuohon, vaan että vaatii Akalta jotakin, mistä sen pääsee palkkaamaan, koska Akka ei kyennyt tekemään kipsissään mitään. Noh, vaadin Aksun seuraamaan ja pääsin palkkaamaan, mutta aina kun mentiin Ihkun ohi, niin yritti väistellä, mutta pääsin onneksi palkkailemaan oikeissa kohdin ja Aksulainen hieman vapautunut näissä tilanteissa. Akka ei kelpuuttanut omia namiaan, mutta Marikalla olevat herkut maistui. Lopuksi jätin Aksulaisen paikalle (meidän repuille) vain katselemaan ja ihmettelemään tilannetta. Haettiin Joly vielä autosta luoksetuloon, jota Akka kovasti tykkäsi seurata. Mutta silmin nähden ahdistui urosten paikalla olemisesta. Akka raasu kun on yksin Akka ukkojen seassa, niin olot on kovat.
Harmillista, mutta niin Akkamaista kuitenkin. Vain Akalta tällaista saattaakin odottaa, jos keltä.... Ikinä ei tiedä, mitä saattaa tapahtua tai mitä belgi neidin päässä milloinkin pyörii... Huh, huh, huh. Ei ole helppoa ei.

Sari tuossa taannoin tuumasi, että me ollaan jo kaikki esteet voitettu, ettei meille enää mitään surempia pohjia tule, että nyt vain kaikki on kehitystä ylöspäin. Mutta kas, kas... Akka tekee kepposet. Kyllä se osaa. Mutta nyt kyllä sanon, että nyt ollaan siä pohjalla totaalisesti, kun koiran toimintakyky katoaa tyystin! Eli tämän pohjemmalle ei vaan voi enää mennä. Akka ei tosiaa ole mikään helppo tapaus! Eli en todellakaan voi sanoa, että olisi Aksulaisen kassa päässyt helpolla. No monessa asiassa kyllä ja varsinkin kotielämässä Akka on mitä mainioin, mutta tämä itse "työ" ei oikein välillä ota sujuakseen. Akan työmoraali ei ole oikein paimenkoiramainen eli Akka ei todellakaan ole työnarkomaani. Aksulainen on seurakoira belgin karvoissa.

No tosiaan paikkamakuu sitten jäi ottamatta. Ja kotiin lähdettiin hieman huonoissa fiiliksissä!
Eerikan ja Jolyn luoksetulo meni vähä pipariksi, kun en itse nyt oikein ollut kyvykäs siinä heitä neuvomaan. Mutta siis sai ne hienosti mutaman loppuun kunnon onnistumisenkin ja nyt näki, että Eerika on hienosti Jolylle opettanut läpijuoksun luoksetulossa! Hienoa Joly ja Eerika! Tässäkin on mulla kehityksen paikka!

Kun kävin kaupassa otin Akan mukaani. Kaupan jälkeen kävin koulun takapihalla kokeilemassa ihan pikkuisen tottista. Ihan siis sillä vain, että onko lamaannus ja ahdistus päällä vai mikä koiran mieli on. Akka oli samanlainen kuin aina ennenkin eli ei mitään ongelmaa ja teki ihan kivalla fiiliksellä. Loppuun luoksetulo eteen asti, mistä palkka. Olikin hieno!

Nyt vaan tarvii miettiä, että miten ihmeessä mä saan Aksulaiselta tommosen jumituksen pois, että jos se meinaa ahdistua jostain, ettei sen toimintakyky katoa vaan että sen on silti ihan turvallista touhata.
Tähän pakko sanoa, että Aksun päälle Ihku ei ole koskaan hyökännyt eikä muutoinkaan kukaan muukaan koira, joten sen puoleen ei ole mitään traumoja tullut. Mutta ehkä Aksulla on päivänsä milloin se TODELLA ahdistuu uroksista. Ja tähän mun pitää osata vastata tulevaisuudessa.

En siis edelleenkään luovuta!

"Suosta voi aina nousta, sieltä on noustu ennenkin!" (lainaus Heidiltä)
Joten eiku kohti uusia epäonnistumisia erittäin iloisin mielin!
Onneksi treenaan sellaisessa porukassa, missä positiivisuus kukoistaa!

KIITOS, kiitos, kiitos Heidille, joka jaksoi kuunnella mun tunteenpurkauksen asiaa kohtaan! Mitä mä tekesinkään ilman Heidiä!

Akka on toipunut loistavasti! Ei mitään oireita enää pariin päivään. Tais jäädä tauti eläinlääkärin pöydälle.
Hyvä näin!

Kotosalla olemme ottanut rullailmaisua Pasin kanssa. Nyt siirsimme asian metsään ja välimatkaakin reipaasti.
Akka otti jokaisellakerralla rullan hienosti, mutta ei meinaut tulla mun luo asti vaan pyörähti puolesta välistä rulla suussaan takaisin kohti maalimiestä :) Ajatteli varmaan, ettei mun luo tarvi tulla, kun en kerta palkkaa vaan äkkiä takasin mm:n luo. Hassu. No sitten tajusi, että mun luo on pakko tulla takaisin, että saa käskyn näytölle ja täten mm:n kehuttavaksi. Alkuun myös vähä hutilontia luovuuksessa, koska kiire näytölle, mutta nämäkin saatiin hyvälle mallille. Eli nyt treenaamme metsässä rullaa. Eteenpäin, eteenpäin hitaasti, mutta sitäkin varmemmin.

Mutta siihen ohhoh asiaan....

Mä olen yrittänyt opettaa tässä nyt pian 2 vuotta Aksulle vasenta täyskännöstä siten, että Akka kääntyy minun vierelläni takapäätään käyttäen ja nyt taas olen ottanut asian hinkkauksen koteeksi ja kokeillut vaikka mitä, mutta ei ota onnistuakseen.
No iltaruoalla sitten taas homma eteen. Lähdin seuruuttamaan reippaasti, tein käännöksen reippaasti ja oho Akka oli hienosti vasemmalla puolella, mutta ei tullu vierellä vaan kiertäen minut! OHO! Näin ei olla koskaan menty saati opeteltu, mutta Akka itse päätti, että näin tämä juttu ehkä toimisi paremmin!
Joten nyt ajattelen kokeilla täyskäännöstä vasempaan Akan haluamalla tavalla eli että Akka saa kiertää minut. Katsotaan kumman tavan sitten oikeasti otamme käyttöön. Minun tapani vai Akan. Kyllä Aksulaisen pitää antaa parastaan, että hyväksyn kiertämisen.
Aika siis näyttää tämän.